Tämän blogipostauksen on kirjoittanut Rebel Liftersin sponsoriurheilija vahvamiesurheilija ja voimanostaja Jouko ”Maisteri” Kiesiläinen. Häntä voit seurata Facebookissa KLIKKAAMALLA TÄSTÄ.
Uusi blogisarja aloittaa klassisten vahvalajien esittelyn syventymällä niiden alkuperään. Vaikka lajeja on kymmeniä, valikoin esittelyyn neljä ikonista voimainkoetusta: pään yli punnerrukset, kivennostot, kantolajit ja maastaveto variaatioineen.
On kiehtovaa ajatella, että suorittamalla jonkun liikkeen, liittyy itsekin osaksi pitkää voimailuhistorian perinnettä ja uomaa. Ensimmäisessä osassa kysymme, paljonko punnerrat?
Aikaa ennen penkkipunnerrusta ja sen yleistymistä, yleisin voimainkoetuksen testi oli yksinkertainan: nosta esine maasta rinnalle ja punnerra se suorille käsille. Liike viestii alkukantaista voimaa ja symboloi monille vieläkin todellisen voimailijan mittaa.
Ennen järjestäytynyttä voimaurheilua, monet aikansa kiertävät vahvamiehet osoittivat väkevyyttään juurikin punnerrusten avulla. Vielä painonnoston organisoitua omaksi lajikseen 1800 – ja 1900 – lukujen taitteessa, kilpailtiin aluksi yhden ja kahden käden punnerruksissa. Tästä muistona on yhä levytankojen keskellä oleva karhennus.
Kanadalainen jätti ja voimailuikoni Louis Cyr ( 1863 – 1912), teki monia ällistyttäviä voimainkoetuksia. Yksi tunnetuimmista oli 124 kilon käsipainon punnerrus, jossa Cyr todistajien mukaan nosti käsipainon kahdella kädellä olkapäälle ja punnersi sen – taivuttaen samalla itseään sivulle- yhdellä kädellä ylös (ns. bent press – tekniikka). Tämä laji jäi elämään ja yhdä edelleen vahvamiehet ja -naiset kilpailevat ns. sirkuskäsipainon nostossa.
Toinen ajan kuuluisuus, ranskalainen Apollon (oikealta nimeltään Louis Uni, 1862-1928) loi junavaunun akselista ja pyöristä 166 kg painon, joka säilyi pitkään monille haasteena. Edes Apollon itse ei todistetusti punnertanut akseliaan, vaan kesti 1930 – luvulle saakka kunnes painonnostaja Charles Jean Rigoulot sai ensimmäisenä todistetusti selätysvoiton tästä koetuksesta. Nykyään akselipunnerrus on myös yksi suosituimpia vahvalajeja.
Kaikista vahvamieslajien / voimaurheilun punnerruksista ikonisin on silti tukkipunnerrus. Ensimmäisen kerran laji nähtiin 1973 World Heavy Events Championships – kisaan ja sitä kaavailtiin myös samoihin aikoihin Maailman Vahvin Mies – kisaan lajiksi, mutta sen tilalle tuli tynnyrin nosto.
Lopullisen läpimurron tukkipunnerrus teki vuoden 1980 Maailman Vahvin Mies – kisoissa, jolloin Bill Kazmaier nosti 157 kg. Tuolloin tukit olivat tosiaan puisia tukkeja, jotka eivät siis olleet yhtä symmetrisiä ja tasapainotettuja, kuten nykypäivän metallitukit. Laji sai hurjan suosion ja siinä on kisattu erikseen ns. single – lift kisana. Tukkipunnerruksen ME on ollut pitkään Zydrunas Savickasin 228 kg tukki.
Modernin voimaurheilun myötä punnerruslajien kirjo on entisestään kasvanut: milloin on punnerrettu sementtilohkoja, milloin kiviä ja joskus punnerrustelinettä. Yksi tunnetuimmista punnerruslaitteessa suoritettavista lajeista on ”viikinkipunnerrus”.
Vaikka nimi on mielikuvitusta kiehtova, on laji varsin moderni. Nimen alkuperästä monia variaatioita: erään tarinan mukaan se olisi saanut alkunsa nyrkkeilijän Tony ”Viikinki” Halmeen suomalaisille vahvamiehille heittämästä punnerrushaasteesta. Showtemppu vetikin katsojia paikalle. Olipa tämä selitys nimen alkuperälle tai ei, on tämä tositarina haasteesta on yhtä viihdyttävä kuin kiehtova.
Mikä tekee vahvalajien punnerruksista kiinnostavia?
Vaikka itse suoritus on näyttävä, vaativat ne enemmän kuin silmä näkee: usein nostettavien esineiden muoto vaatii paljon tasapainolta. Vahvat näpit, keskivartalo ja jalan lihakset ovat välttämättömät, jotta esine saadaan ylipäätään rinnalle.
Koska punnerrukset tehdään usein ilman nojaa ja käsien asento vaihtelee, ne asettavat selälle ison vaatimuksen. Monia esineitä punnertaessa on myös vaikea tehdä painonnostosta tuttua allemenoa, joten käsivarsien ja olkapään lihaksisto on oltava kunnossa. Tämän lisäksi vaaditaan aimo annos ”hoksnokkaa”: halkaisijaltaan 13 tuuman tukkia ei punnerreta samalla tavalla kuin tankoa. Vahvalajien punnerruslajit ovat tosissaan koko vartalon voimaa mittaavia.
Tämä luku ei olisi kuitenkaan valmis myös lyhyellä maininnalla penkkipunnerruksesta. Penkkipunnerrus ei ole kovin tuttu laji vahvamieskisoissa, mutta ei täysin vieraskaan. Esimerkiksi 1980 – luvun lopulla penkkipunnerrus oli yksi osalaji Suomen Vahvin Mies – kisoisssa. Lajin saattoi nähdä vielä 2000 – luvun alun kisoissa, esimerkiksi eräässsä Ruotsissa järjestetyssä kilpailussa. Monet vahvamiehet ovatkin olleet kovia penkkimiehiä: esimerkiksi Magnus Samuelsson, Bill Kazmaier ja Zydrunas Savickas olivat kaikki yli 250 kg raw penkkipunnertajia.
Miksi salikansan rakastama liike ei kuitenkaan ole lyönnyt läpi äärimmäisen voimaurheilun parissa? Onhan 200 kg ylittävät penkkitulokset kunnioitettavia ja vaikuttavia. Mene ja tiedä. Kenties selitystä pitää etsiä pystypunnerrusten perinteistä ja alkukantaisuudesta. Tai kuten legendaarinen painonnostajan Pentti Hynnin kuuluu asian muotoilleen, kun häneltä kysyttiin penkkitulosta:
”En tee penkkipunnerrusta, koska koko luomakunnassa selälleen asettuminen on alistumisen merkki.”
0 kommenttia