Viimeiset kymmenen vuotta elämä on pitkälti pyörinyt liikuntaan liittyvien juttujen parissa. Ensin aloitin saliharrastuksen, sitten kouluttauduin liikunta-alalle ja päälle perustin vielä liikunta- ja valmennusalan yrityksen.

Painojen nostaminen tavalla tai toisella on ollut se juttu, mitä olen hengittänyt nämä kymmenen vuotta. Mutta viime vuonna eteen tuli ihmeellinen käännekohta.

Treenasin voimanostokisoihin ja sain selkäni kipeäksi. Olihan selkä aiemminkin merkkaillut, mutta koska kipu meni aina nopeasti pois keventämisen myötä, en tehnyt sen kummempia toimenpiteitä asian suhteen. Mutta nyt selkä vain oli kipeä. Kuukausitolkulla. Tästä johtuen vähensin salitreenien määrää merkittävästi ja suurin osa treeneistä vaihtui kevyeen jumppaamiseen.

Yhtäkkiä minulla olikin aikaa. Ensin täytin tuon ajan työnteolla. Hups. Mutta sitten tuli olo, että on pakko alkaa tekemään jotain joka irrottaa minut tästä työstä. Aiemmin stressinpoistajana oli toiminut salitreenaaminen, mutta selkäkivun (ja ylikunnon) myötä treenit tuntuivat nyt pakkopullalta ja taas yhdeltä työhön liittyvältä jutulta.

Yhtenä päivänä ajoimme Heikin kanssa Oulunkylän K-rautaan ja tajusin, että Ogelin kauppakeskuksessa oli Helsingin pianostudio. Siitä sain idean laittaa paikkaan seuraavan viestin:

”Onko paikkoja vapaana pianonsoiton yksityisopetukseen Oulunkylään? Olen opiskellut pianonsoittoa ikävuodet 6-20. Tämän jälkeen opiskelut loppuivat ja soittaminen väheni vuosiksi, kunnes taas noin 26 -vuotiaana (kuusi vuotta sitten) aloin itsenäisesti soittaa säännöllisesti ja muistella vanhoja oppeja. 

Tällä hetkellä olisin erityisen kiinnostunut kehittämään pop/jazz soittoa. Varsinkin jazz/blues ym. on pyyhkiytynyt hyvin mielestä. Olisiko teillä tarjota opetusta tällaisille toiveille?”

Pianotunti varattiin jo heti seuraavalle päivälle ja nyt tuosta päivästä on lähes vuosi aikaa.

En tajunnut miten paljon mun aivot oli kaivanneet jotain ihan muuta kuin voimailua ja liikuntaa.

Pianonsoitosta tuli syksyn aikana korvaaja tavoitteelliselle treenille. Kun treeneissä ei voinut tehdä kuin mummojumppaa, niin pianonsoitossa saattoi olla tavoitteita. Piti oppia aina uusi mielenkiintoinen kappale, rytmi tai kuvio. Omaakin musiikkia syntyi.

Eikä selän takia väliin jääneet voimanostokisatkaan harmittaneet yhtään niin paljon, kun rinnalla oli jokin toinen harrastus, jossa selkä ei haitannut yhtään. Soittamisesta tuli pystyvä ja rentoutunut olo. Kyllä musisointi on vain yksi parhaimmista meditaatioista. Siitä ei vain pääse mihinkään. Voisin kuvitella, että esim. maalaamisella on sama vaikutus monille.

Pianotuntien aloittaminen sai aikaan positiivisen kierteen, jossa lähdin hakemaan myös muita uusia ja vanhoja harrastuksia syksyn ja kevään aikana.

Otin englanninkielen yksityisopetusta.

Varasin kesällä viiden päivän mittaisen ratsastuskurssin ja aloitin jälleen säännöllisen ratsastamisen. Tallin ovelle jää kyllä viimeisetkin stressit ja huolet kun pääsee tuoksuttelemaan tallituoksuja ja paijaamaan hevosia.

Ja lopulta se selkäkin tuli kuntoon: pari viikkoa ennen varaamaani ratsastuskurssia.

Jotain hyvää siis siitä selästäkin. Nyt kalenterista löytyy aikaa myös jatkossa näille harrastuksille, kun aiemmin tyydyin vain miettimään: ”Millä ajalla muka ehtisin?” Olen ollut enemmän oma itseni. Olen kiinnostunut monipuolisemmin eri asioista, olen ollut rentoutuneempi ja pystyn keskittymään paremmin.

Ehkä olisikin ihan hyvä, että myös me himotreenaajat harrastettaisiin muitakin juttuja kuin vain sitä yhtä lajia. Silloin ne vastoinkäymiset, loukkaantumiset tai treenitauot (joita tulee jokaiselle tavoitteelliselle treenaajalle) ei tunnu enää henkisesti niin raskailta.

Voisiko niihin lapsuuden harrastuksiin palata näin aikuisiällä? Joku taikahan niissä täytyy olla, kun ne on joskus olleet elämässä niin tärkeitä.

Oletko sinä aloittanut jonkin kauan kadoksissa olleen tai täysin uuden harrastuksen nykyisen liikuntaharrastuksen oheen? Vai haaveiletko vielä jonkin harrastuksen aloittamisesta? Kommentoi alle!

Itseäni kiinnostaisi vielä vanhan tanssiharrastuksen elvyttäminen ja maalaaminen (mitä en muuten ole koskaan harrastanut).