Tässä postauksessa jaamme Elinan kokemuksia Rebel Liftersin ravintovalmennuksesta. Elina tuli Rebel Liftersin ravintovalmennukseen huhtikuussa 2020 ja valmennuksessa vierähtikin pientä taukoa lukuunottamatta melkein vuosi. Valmentajana on ollut mahtavaa seurata millaisia oivalluksia ravinnon ja kehonkuvan kanssa on tapahtunut tänä aikana. Tässä siis Elinan kokemuksia Rebel Liftersin ravintovalmennuksesta:
Olen 42-vuotias nainen. Olen harrastanut aina monipuolisesti erilaisia liikuntamuotoja, kuten maila- ja pallopelejä, juoksua, hiihtoa, kävelyä, pilatesta, joogaa, pyöräilyä, uintia ja voimatreeniä. Nyt viimeisen parin vuoden ajan olen innostunut Cross Fitistä ja sen ohella tulee liikuttua juosten, pyörällä, kävellen ja hiihtäen.
Ennen valmennuksen aloitusta painoni nousi edellisen vuoden aikana monien asioiden summana muutaman kilon. Minulla oli aika epätoivoinen olo, kun mielestäni söin terveellisesti, liikuin ja silti paino vaan nousee. Lisäksi mielessä oli jonkun sortin pelko siitä, mitä tapahtuu jos syö rennosti ja kuinka paljon paino nousee. Asiaa on hieman vaikea selittää tähän, mutta nyt tajuan, kuinka stressaantunut olin painon, oman olotilan ja syömisen suhteen.
Haasteenani on ollut se, että syöminen ei ole ollut tasapainossa. Syömiseen on aina liittynyt jollain asteella joku ”syyllisyys” tai ainakin puntarointi, voiko syödä jotain tai ei syödä. Vaikka olen ollut normaalipainon keskivaiheilla, niin tästä huolimatta olen kuitenkin paininut sellaisen syyllisyydentunteen ja tiettyjen rajoitusten kanssa. Välillä nämä asiat ovat jääneet taka-alalle, mutta aina alitajuisesti jollain tapaa kielsin itseltäni herkkuja ja rajoitin syömistä.
Korostunutta itsellä onkin ollut ahkera liikkuminen ja niukahko syöminen ja kielteisten ajatusten liittäminen syömiseen.
Olin lukenut Anun kirjat ja todennut niissä olevan paljon tuttua. Ajattelin, että tämä ihminen on ollut samassa tilanteessa ja löytänyt ratkaisun. Seurasin Rebel Liftersiä myös somessa, luin blogipostauksia ja Anusta tuli heti hyvä fiilis.
Valmennukseen päädyin siitä syystä, että minua alkoi kyllästyttää jatkuva kamppailu painon ja syömisten kanssa. Ajattelin, etten enää halua stressata syömisten kanssa. Mietin, että jos puoli vuotta esimerkiksi satsaan ja panostan tähän, kuinka paljon nautin sen jälkeen, kun omassa kropassa on hyvä olla.
Mitä opit valmennuksen aikana?
Valmennuksen aikana muuttui moni asia ja pelkästään parempaan suuntaan!
Parasta varmaan on, että suhde syömiseen ja omaan kroppaan on muuttunut. Suhde ruokaan on arkipäiväistynyt ja stressi kadonnut oman olon, painon ja syömisten suhteen. Kuten aiemmin mainitsin, niin aikaisemmin kituuttelin alitajuisesti ruuan kanssa ja aina oli fiilis, että vähemmän on parempi. Nyt ajatukseni ovat aivan toisenlaisia. Pitää todellakin syödä kunnolla, säännöllisesti ja nälästä ei saa kärsiä, jotta kroppa toimii ja kehittyy, ja jaksaa liikkua reippaasti.
Valmennuksen aikana ymmärsin, että söin arjessa liian vähän. Pelkäsin syödä jäätelöä tai pullaa ja jotenkin herkkujen kiskomisesta oli usein huono fiilis. Ihan kuin se yksi pulla, jätski tai suklaapatukka olisi ollut jokin maailmanloppu. Vuoden aikana vahvistui se, että en halua enää missään vaiheessa rajoittaa syömisiäni.
Löysin neutraalin suhteen kaikkiin ruoka-aineisiin. Ne ”kiellettyjen ruokien listat” katosivat ajatusmaailmastani. Nyt ymmärrän myös, että yksi tai kaksi päivää ei vaikuta kokonaisuuteen. Opin luottamaan omaan fiilikseen. Tunnistin omassa olossani ja ruokahalussani, jos olin syönyt jostain syystä niukemmin ja vaikka juossut pitkän lenkin. Tajusin, että kova treeni ja jatkuvat miinuskalorit tai kituuttelu eivät sovi hyvin yhteen.
”Tavoitepaino muuttui merkityksettömäksi”
Muistan, kun valmennuksen alussa Anun kanssa puhuttiin siitä, että asiakkaalla voi olla joku tavoitepaino, johon pyrkii, mutta matkan varrella se tavoitepaino voi muuttua ja asiakkaalla saattaa tullakin sellainen olo, että joku muu paino onkin aivan hyvä ja riittävä ja se tavoitepainon saavuttaminen muuttuu merkityksettömäksi.
Valmennuksen alussa ajattelin, että ”mun kohdalla ei ainakaan käy noin”, ja kuitenkin kävi. Valmennuksen loppupuolella alkoi selvästi tuntua, että tää 63-64 kg on aivan riittävä ja näin on hyvä, ja että vaa’an näyttämä painokilo muuttui merkityksettömäksi kun vastakkain oli oma hyvä olo ja kunnon syöminen VS tietty paino ja kalorien kiristäminen. Tulin siis lopulta kuitenkin siihen pisteeseen, josta heti valmennuksen alussa puhuttiin. Tämä on mulle selvä todistus ja osoitus kokemuksesta ja osaamisesta!
Vaatteista tunsin ja peilistä näin, että olen sellaisessa painossa, jossa viihdyn ja mun on hyvä olla. Olin tiiviisti tehnyt voimatreeniä ja treenin ja ravintovalmennuksen myötä kroppa oli myös muuttunut kiinteämmäksi ja lihaksikkaammaksi.
Anun rento ote ruokailuun ja yksittäisten päivien kaloreiden reippaisiinkin ylityksiin rauhoitti myös omaa mieltä. Se antoi minulle enemmän sellaista ”ei tää oo niin justiinsa” -ajattelua. Luulen, että tälläistä rentoa suhtautumista tarvitsin, jotta suhde ruokaan ja syömiseen neutralisoitui ja muuttui on/off -ajattelusta tasapainoisempaan suuntaan. Jossain vaiheessa valmennusta ihan tietoisesti sisällytin päivittäin jonkun pullan, keksin, suklaan tai vastaavan herkun päivän syömisiin ja opettelin nauttimaan niistä ilman lihomisen pelkoa.
Valmennuksessa oli näin pitkässä juoksussa tosi hyvää myös se, että ruuan sisältöön ei kiinnitetty niin tarkkaa huomiota. Ehkä johtui siitä, että itselläni oli jo olemassa perusterveelliset ruokailutottumukset ja niissä ei ollut hirveästi korjattavaa.
Tämän kokemukseni perusteella voin suositella Rebel Liftersin valmennusta ihan kenelle vain, joka on jollain tapaa tyytymätön syömiseensä, omaan oloon tai painoon. Valmennus vaatii aikaa, mutta minulle ajankäyttö ja panostus toi pelkästään kaikkea hyvää.
0 kommenttia